Särkyminen: Erokriisistä toipumisen ensimmäinen vaihe

“Faith is the strength by which a shattered world shall emerge into the light”

-Helen Keller

Eron ensihetki on pahimmillaan kuin jonkin oleellisen kivulias kuolema. Ihminen on menettänyt tärkeän ihmissuhteen ja todistaa unelmiensa, toiveittensa ja odotustensa särkymisen. Susan Andersson kuvaa särkymistä alkukantaisena erillisyyden kokemuksen kauhuna, jossa yksin jäänyt itkee menetyksensä perään hengenhädässä.

Särkyminen viittaa kiintymyssuhteen tuskalliseen katkeamiseen ja siitä johtuvaan sietämättömään kipuun. Koettu sisäisen ja ulkoisen maailman väliaikainen pirstaloituminen on sitä voimakkaampaa, mitä keskeisemmästä ihmissuhteesta on kyse. Pahimmillaan jätetyn ihmisen turvallisuuden tunne murtuu yhdessä minäkuvan ja itsetunnon kanssa.

Särkyminen on erosta eheytymisen ensimmäinen vaihe, joka pakottaa tiedostamaan suhteen loppumisen. Ihminen on revitty erilleen identiteettiä rakentavasta ja ylläpitävästä ihmissuhteesta. Särkymisvaiheen kokemukset ovat intensiivisiä ja voivat vaikuttaa tilanteesta irrallisina sairaalloisilta. Masennus, epätoivo ja itsetuhoiset ajatukset voivat olla tyypillisiä.

Särkyminen on synkkä ajanjakso, joka tarjoaa mahdollisuuden lisääntyneeseen itsetuntemukseen. Särkyminen rikkoo ja hajottaa läheisen ihmissuhteen luoman turvallisuuden tunteen ja jättää ihmisen alastomana kohtaamaan oman erillisyytensä. Särkyminen on ensiaskel pysyvästi itsenäisempään elämään.

Puukonisku rintaan

Ihmiset kuvaavat jätetyksi tuloa kuin heitä olisi puukotettu veitsellä sydämeen. Kipu rinnan keskellä voi olla fyysisestikin pelottavan voimakasta. Henkeä ahdistaa ja rinnan keskellä tuntuu painetta. Andersonin mukaan vaiheelle tyypilliset reaktiot johtuvat sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta. Keho valmistautuu taisteluun tai pakoon suojellakseen itseään koetulta vaaralta. Stressihormonien ryöppy pitää kehon itsepuolustusvalmiina ja tarkkaavaisuuden virittäytyneenä. Adrenaliinin kuohutessa verenkierrossa rentoutuminen tai nukkuminen ovat poissa pelistä. Syöminen ja ruuansulatus häiriintyvät. Keho reagoi todellisesti koettuun iskuun. Kiintymyssuhteen irti leikkaava veitsi on kehon puolustusjärjestelmälle oikea ja vakavasti otettava uhka.

Tärkeän suhteen särkyminen jättää ihmisen yksinäisyyteen. Nyt paikalla ei ole ketään, joka käärisi lämpimiin huopiin tai jonka rinnalta löytyisi turva. Paikalla on vain ihminen itse, haavoitettuna ja pirstaloituneena. Kukaan muu ei ole vastuussa jätetyn emotionaalisista tarpeista. Hänen on opittava vastaamaan niihin itse. Emotionaalinen itseriittoisuus alkaa sen oivaltamisesta, että nojautuminen johonkin itsensä ulkopuoliseen turvan lähteeseen ei ole mahdollista. Hylätyksi tulleen aikuisen on itse vakuutettava itselleen, että hän selviää.

Särkymisen psyykkisiä haasteita

Mustavalkoinen aina/ei koskaan – ajattelu on särkymisvaiheelle tyypillistä katastrofimaista prosessointia, jossa ihminen uskoo asioiden pysyvän aina samanlaisina tai ei koskaan muuttuvan paremmaksi. Tämä kuvaa väliaikaista paluuta lapsuuden konkreettiseen joko/tai -ajatteluun, joka peittää alleen aikuisen kypsän ymmärryksen. Jätetty voi pelätä jäävänsä ikuisiksi ajoiksi yksin, tai ei koskaan parantuvansa koetusta kivusta. Hän näkee tilanteensa lapsen tavoin pysyvänä ja muuttumattomana. Samanlainen ajattelu on taustalla myös silloin, kun jätetty kokee entisen puolisonsa (tai itsensä) ainoastaan positiivisena, tai ainoastaan negatiivisena. Tätä kutsutaan halkomiseksi (’split thinking’ tai ’splitting’) ja se tuottaa ristiriitoja ja hankaloittaa eheän käsityksen luomista tapahtumien kulusta.

Myös symbioottiset tunteet ja riippuvuus toisesta ovat särkymisvaiheessa ominaista. Ajanjakson aikana ihminen kokee tulvan tunteita, jotka ovat tuttuja varhaislapsuudesta. Pieni lapsi elää symbioottisessa suhteessa äitinsä kohdussa ollessaan ja varhaisen lapsuutensa aikana, kokien olevansa yhtä äitinsä kanssaan. Lapsi on erottamaton ja täysin riippuvainen kiintymyksensä kohteesta. Jätetyksi tulo ja sitä seuraava särkyminen voivat aktivoida varhaiset tunnemuistot ja saada jätetty tuntemaan itsensä riippuvaiseksi menetetystä rakkaastaan. Tyypillisesti ihmiset eivät halua puolisoaan koskaan yhtä paljon kuin eron hetkellä, vaikka suhde olisi ollut onneton. Vaikka ihminen olisi suhteen aikana kokenut olonsa itsenäiseksi, eron hetkellä yksinolo voi tuntua sietämättömältä.

Häpeä varjostaa usean erosta toipuvan mielenmaisemaa. Avuttomuus, riippuvuus ja kyvyttömyys hallita omia tunteita ottaa vahvimmankin itsetunnon päälle. Häpeän kanssa painiessa on hyvä muistaa, että jätetyksi tulo on vakava kriisi, joka aikaansaa voimakasta kiinnittymistä kiintymyskohteeseen. Särkyminen on järkyttävä ja ahdistava ajanjakso, joka väistyy ajallaan. ‘This too shall pass’.

Särkymisestä selviäminen läsnäolon avulla

”The site of the greatest wound is the site of the greatest healing”

Särkymisvaiheessa läsnäolon harjoittelu voi auttaa läpi synkimmän ajanjakson. MIndfulness-harjoittelu on vaihtoehto tunteiden tukahduttamiselle alkoholin, huumeiden tai itsetuhoisen toiminnan avulla. Kehollinen läsnäolo on tunteiden suoraa kohtaamista, joka pysäyttää pakonomaisen ajattelun, ja suuntaa huomion mielestä kehoon.

Syvässä ahdistuksessa on vaikea rentoutua nykyhetkeen. Selviytymismekanismit aktivoivat menneen ja tulevan ajattelun, joka puolestaan lisää ahdistusta. Kierre on pysäytettävissä lyhyt hetki kerrallaan, keskittymällä puhtaisiin ja välittömiin aistihavaintoihin. Aistit ovat aina läsnä ja valmiita houkuttelemaan huomion pois kärsimyksestä ympärillä tapahtuvaan elämään. Nykyhetkeen keskittyminen kriisin pyörremyrskyssä on haastavaa ja vaatii tietoista tahdonvoimaa. Se on tapa pysäyttää tuhoisa ajattelu ja ottamaan ensiaskeleet kohti parantumista.

Omakohtaista

Löysin sekä paritanssin että kylmäaltistuksen vakavien erokriisin aikana. Avanto oli aikoinaan ainut paikka jossa pakonomainen ajattelu lakkasi, ja koko huomio keskittyi nykyhetkeen.

Paritanssi vaati myös täyden keskittymisen, muuten seuraamisesta ei tullut mitään. Minusta tuli muutamaksi vuodeksi intohimoinen brasialaisen zouk -tanssin harjoittaja, sillä se pakotti huomion hetkeen ja antoi helpotuksen emotionaalisesta kivusta.

Keinoja olla läsnä:

1. Pysähdy ja kiinnitä huomio ympäristöön, siihen mitä tapahtuu juuri nyt; valoon, väreihin, muotoihin ja ääniin.

2. Kuuntele tarkkaavaisesti vaimeita taustaääniä. Yritä eritellä kaikki äänet, joita kuulet, ja niiden lähteet.

3. Kiinnitä huomio tuntoaistimuksiin. Tunne ilman, vaatteiden ja korujen paine iholla. Käy hieronnassa, ja keskitä tarkkaavaisuus jokaiseen uuteen tuntemukseen.

4. Keskity tuntemaan miltä suussasi tuntuu ja maistuu juuri nyt.

5. Tarkkaile hengitystä, sen rytmiä ja liikettä. Aina kun ajatuksesi harhailevat, tuo huomiosi lempeästi takaisin hengitykseen.

Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan ‘The Journey from Abandonment to Healing’.

Alustus tekstiin löytyy täältä

Teksti on alunperin julkaistu Hidasta Elämää -sivustolla